Wednesday, February 27, 2008

Hannu Rautkallio uudistaa väitteensä: Tutkija: Mauno Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen - Oli siinä Boris Jeltsinillä naurussa pitelemistä

Usikov ja Tsernous (NKP:n arkiston apulaisjohtaja) kertoivat minulle, että nimenomaan Suomen puolelta oli vaadittu asiakirjojen salaisuuksien säilyttämistä, Hannu Rautkallio toteaa.

- Pihoia kertoi minulle Suomesta tulleista "korkean poliittisen tason toivomuksista jäädyttää Suomea koskevat asiakirjat". Hän sanoi, että mikään muu maa ei ollut esittänyt sellaisia toivomuksia, Hannu Rautkallio kirjoittaa


-----------------------------------------------
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1493718

-----
Tutkija Hannu Rautkallio: Mauno Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen

27.02.2008 13:00, päivitetty 27.02. 14:48

Neuvostoliiton arkistojen tutkiminen Suomen sodanjälkeisen historian osalta jäi toteutumatta Suomen omasta tahdosta. NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin.

Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

Martti Valkosen Suomettuminen jatkuu yhä -kirjassa 1998 presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela totesi, että arkistojen avaaminen "olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille".

Moskovalaisarkiston johtaja Natalia Tomilina arvioi äsken seminaarissa, että NKP:n arkistot ovat tällä hetkellä 60-prosenttisesti tutkijoitten saavuttamattomissa.

"Suomen puolelta
oli vaadittu"


Hannu Rautkallion mukaan avoimuusaika hukattiin presidentti Boris Jeltsinin kesän 1992 Suomen-vierailulla. Jeltsin tarjosi Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden laajaa tutkimista. Presidentti Mauno Koivisto ei ollut kiinnostunut.

Boris Jeltsin oli luvannut 4.7.1992 Helsingin Sanomissa paljastaa vähitellen "kaikki" Kremlin salaisuudet.

Rautkallio kiinnittää nyt huomiota Koiviston lausuntoon Jeltsinin tapaamisensa tuloksista. Jeltsin oli toivonut historioitsijoiden selvittävän maiden välejä, jolloin Koivisto kertoi vastanneensa, että "emme ole esittäneet mitään valituksia" Neuvostoliiton puuttumisesta Suomen asioihin.

Rautkallion mukaan innokasta tarttumista yhteistyöhön odottanut Jeltsin "oli varmaankin huvittuneesti yllättynyt Koiviston kommentista". Jeltsin olisi Rautkallion mukaan suostunut laajoihinkin tutkimuksiin.

Venäjän arkistokomitean puheenjohtaja Rudolf Pihoia ja NKP:n arkiston johtaja Rem Usikov kannattivat tuolloin asiakirjojen laajaa avaamista suomalaisille.

- Usikov ja Tsernous (NKP:n arkiston apulaisjohtaja) kertoivat minulle, että nimenomaan Suomen puolelta oli vaadittu asiakirjojen salaisuuksien säilyttämistä, Hannu Rautkallio toteaa.

- Pihoia kertoi minulle Suomesta tulleista "korkean poliittisen tason toivomuksista jäädyttää Suomea koskevat asiakirjat". Hän sanoi, että mikään muu maa ei ollut esittänyt sellaisia toivomuksia, Rautkallio kirjoittaa.

Juha-Pekka Tikka



--------------------------------------

"Merkillistä peliä"

27.02.2008 14:47

Tohtori Hannu Rautkallion mukaan Moskovan puoluearkistojen avoimuuden estäminen oli "osa merkillistä suomalaista peliä".

- Meillä suomalaisilla olisi ollut enemmän mahdollisuuksia kuin olisimme edes olettaneet, Hannu Rautkallio arveli kirjansa tiedotustilaisuudessa.

Rautkallion mukaan ilmapiiri Moskovassa oli 1992 avoimempaa kuin Suomessa.

Neuvostoliiton hajoaminen oli hänen mukaansa suomalaispäättäjille shokki. Hän näkee asiasta kulkevan myös janan samoihin aikoihin tapahtuneeseen ns. Tiitisen listan salaamiseen.

- Suomen korkealta valtiolliselta taholta torjuttiin Boris Jeltsinin tarjous, Rautkallio toistaa.

- Vain Suomen kanssa ei saatu minkäänlaista valtiollista lähestymistä aikaan (NKP:n arkistojen tutkimiseksi), hän ihmettelee.

Rautkallion mielestä on mahdotonta ottaa kantaa siihen, miksei Mauno Koivisto ollut innostunut avoimuudesta.

- Mutta se motiivikysymys tieysti täytyy heittää ilmaan, hän sanoo.

Juha-Pekka Tikka
Tutkija: Mauno Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen
---------------------------------------------------------------------------------

Juhani Suomi: Mauno Koivisto halusi lykätä Tshernobylin evakuointilentoa

12.02.2008 13:00, päivitetty 12.02. 19:56

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto halusi lykätä suomalaisten evakuointilentoa 1986 Kiovasta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

Neuvostojohtoa miellyttämään pyrkinyt presidentti syrjäytti evakuoinnin johdosta ulkoministeri Paavo Väyrysen (kesk). Suomen kansalaisten pelastusoperaatiosta tuli salassa politiikan pelinappula.

Näin väitetään professori Juhani Suomen tiistaina iltapäivällä julkistetussa kirjassa Sinipunaa kohti - Mauno Koiviston aika 1986-1987 (Otava).

Kirjan mukaan yhteenotosta tuli myös "uusi naula Koiviston ja Väyrysen keskinäisten suhteiden arkkuun".

Tshernobylin lähialueella Kiovassa oli noin 130 suomalaista, jotka oli päätetty onnettomuuden jälkeen evakuoida. Säteilyn määrästä ja onnettomuuden vakavuudesta ei saatu mitään tietoja.

Neuvostoliitto
vetosi Suomeen


Neuvostoliitto vetosi Suomeen useasti, jotta evakuointia harkittaisiin. Evakuointijärjestelyjä kuitenkin jatkettiin.

Väyrysen ohjeiden perusteella Suomen suurlähettilään oli määrä ilmoittaa, että lentolupa-anomusta ei peruuteta.

Tällöin peliin puuttunut presidentti katsoi Väyrysen ryhtyneen häntä ja hallitusta informoimatta toimiin "keskeisen tärkeässä Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liittyvässä asiassa".

"Finnairin (Kar-Airin, toim. huom.) kone odotti lähtövalmiina, mutta sen lähtöä jouduttiin viivyttämään. Syynä oli presidentti Koivisto, joka halusi lykätä evakuointia. Hän oli antanut määräyksen, että vaikka lentolupa saataisiinkin, kone ei saa lähteä ennen kuin asiaa on käsitelty hallitustasolla ja ettei sitä saa käsitellä pelkkänä teknillisenä kysymyksenä. Koivisto ilmoitti ottavansa vastuun siitä, että koneen lähtöä siirretään yhdellä vuorokaudella", Juhani Suomi kirjoittaa.

Lähtovalmis evakuointikone sai lentoluvan vappupäivänä kello 12.30, mutta kone pääsi lähtemään vasta kello 17.

Koivisto yllättyi
lentoluvan saamisesta


Koiviston muistelmien perusteella hän yllättyi lentoluvan saamisesta. Suomeen lento palasi samana iltana 72 evakuoidun kanssa kello 23.07.

Juhani Suomi sanoo IS:lle, että Koivistolla oli kaksi motiivia. Hän ei halunnut mitenkään olla vahingoittamassa uutta neuvostojohtajaa Mihail Gorbatshovia. Toisaalta Koivisto halusi "simpauttaa" Paavo Väyrystä, "jolta otti päätösvallan".

Mauno Koivisto on kertonut tapahtumista muistelmakirjassaan Historian tekijät. Kaksi kautta (Kirjayhtymä 1995). Sen tekstissä tapahtumista voi saada kuitenkin varsin toisenlaisen käsityksen.

Koivisto kirjoitti saaneensa vappupäivän aamuna tiedon, että Neuvostoliitosta oli pyydetty lentolupaa. Hän toteaa todenneensa, että evakuointiasia kuului tästä lähtien Suomen hallitukselle.

"Neuvostoliiton silloinen varaulkoministeri Anatolij Kovaljov oli esittänyt Suomen hallitukselle vetoomuksen, että emotionaalisista toimenpiteistä pidätyttäisiin. Oletin tällöin, ettei lentolupia tulisi ennen kuin Suomen hallitus oli vastannut mainittuun vetoomukseen", Koivisto kirjoitti Kaksi kautta -kirjassaan.

Koivisto ilmoitti
ottavansa vastuun


"Ilmoitin ottavani vastuun siitä, että koneen lähtöä siirrettäisiin yhdellä vuorokaudella. Korostin, että pitäisi pyrkiä esiintymään arvokkaasti eikä paniikkitunnelmissa", Koivisto totesi.

Loppukaneettina presidentti totesi hänen mielestään olennaisen sujuneen hyvin:"Tapahtuma ei jättänyt säröjä Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin ja saatoimme todeta, että emme olleet omalta osaltamme olleet levittämässä sitä hysteriaa, joka maailmalle levisi", presidentti kirjoitti.

Juhani Suomen kirjan mukaan presidentti Mauno Koivisto määräsi tilanteen päällä ollessa ulkoministeriön valtiosihteerin Åke Wihtolin kriisityöryhmän raportoimaan suoraan Koivistolle, siis ulkoministerin ohittaen.

Neuvostoliitto vakuutti maailmalle ja suomalaisille koko ajan, ettei Tshernobylin vuotamisesta aiheudu vaaraa.

Neuvostoliitto pyysi vielä vappupäivän aamuna lentoluvan antaessaan evakuoinnin harkitsemista.

Valtaosa suomalaisista
Lemminkäisen työntekijöitä


Valtaosa Kiovan suomalaisista oli Lemminkäisen rakennustyöntekijöitä. Heistä 68 ja neljä muuta suomalaista lensi vappupäivän evakuointilennolla Suomeen.

Suomen hallitus ei kokoontunut erikseen Tshernobylin takia. Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Lindblom (sd) kantoi vastuuta tapahtuneen viestinnästä tiedotustilaisuudessa 28. huhtikuuta, jonka jälkeen hän lähti lomalle.

Muut länsimaat evakuoivat Tshernobylin onnettomuuden jälkeen Neuvostoliitosta 134 000 kansalaistaan.

Juha-Pekka Tikka

JUHANI SUOMEN YLLÄTYSKIRJA

Professori Juhani Suomen uutuuskirja Kohti sinipunaa - Mauno Koiviston aika 1986-1987 on kolmas teos Suomen kirjasarjassa Mauno Koiviston presidenttiajasta 1982-1994.

Aiemmat kirjat olivat vuosista 1981-1984 kertonut Pysähtyneisyyden vuodet (2005) ja vuosien 1984-86 kuvaus Epävarmuuden vuodet (2006).

Juhani Suomen mukaan vuodet 1986 ja 1987 olivat valtavan muutoksen aikaa. Tuolloin hänen mukaansa mm. alkoi talouden syöksykierre kohti lamaa, idänkauppa lähti pudotukseen, muutosta ymmärtämätön maa menetti Neuvostoliiton erityisasemansa, Neuvostoliiton perusta järkkyi mutta Suomi takertui Gorbatshoviin, ja punamultayhteistyö loppui sinipunan syntyyn.

Professori Suomi teki teosta "salaa". Sarjan uskottiin katkenneen, kun Suomi ilmoitti jo lopettaneensa sen mm. sosiaalidemokraattien kielteisen reagoinnin ja lähdeaineiston haltijoiden pelästymisen vuoksi.

Kun media puhuu rähmälläänolosta, se yleensä tarkoittaa 1970-lukua. Tosiasiassa aivan yhtä rähmällään oltiin 80-luvulla, Juhani Suomi toteaa.
Aivan erityisesti näinä vuosina (1986-1987) kilpailtiin intohimoisesti NKP:n ja Kremlin suosiosta, hän katsoo.

Juhani Suomi ei paljasta lähteitään. Kirjassa on myös tarkkoja sitaatteja eräistä salaisista keskusteluista.



-----------------------------------------------

Oliko Suomi täysin rähmällään Koiviston kaudella?

12.2.2008 13:31

Juhani Suomi väittää 12.2. julkaistussa kirjassaan, että tasavallan presidentti Mauno Koivisto halusi lykätä suomalaisten evakuointilentoa 1986 Kiovasta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

Neuvostojohtoa miellyttämään pyrkinyt presidentti syrjäytti evakuoinnin johdosta ulkoministeri Paavo Väyrysen (kesk). Suomen kansalaisten pelastusoperaatiosta tuli Juhani Suomen kirjan perusteella salassa politiikan pelinappula.

Kiovassa oli noin 130 suomalaista, jotka oli päätetty evakuoida. Säteilyn määrästä ja onnettomuuden vakavuudesta ei saatu mitään tietoja. Neuvostoliitto vetosi Suomeen useasti, jotta evakuointia harkittaisiin. Evakuointijärjestelyjä kuitenkin jatkettiin.

Mikäli tapaus pitää paikkansa, voi sitä minun puolestani pitää skandaalina, joka ei kuitenkaan suuremmin yllätä. Kaikkihan jo tietävät, että rähmällään oltiin ja pahasti. Eihän esimerkiksi mistään Karjalan palautuksista edes sopinut keskustella Koiviston aikana. Myös Viron itsenäistymispyrkimysten tukeminen tuntui olevan Suomen ylimmälle johdolle äärimmäisen vaikeaa.

Sitä sen sijaan en usko, että tasavallan presidentti olisi ollut valmis uhraamaan 130 suomalaisen terveyden neuvostosuhteiden alttarille. Hän ei vaan saanut tarpeeksi tietoa, otaksun.

Mitä mieltä muut olette Juhani Suomen väitteestä? Yllättääkö se?

savonpoika Vastaa viestiin Tulosta Kerro kaverille

VIESTIT

1 2 3 4 5 ... 31 "> | Kaikki
2/607 muikkunen 12.2.2008 13:37
savonpoika : Suomi on edelleenkin rähmällään Venäjään päin ja totaalisen rähmällään Kekkosen aikaan.
3/607 Kuli 12.2.2008 13:37
savonpoika : Poliitinen johto oli rähmällään ja tuntuu olevan edelleenkin.
4/607 Häjy 12.2.2008 13:38
savonpoika : Joku on väittänyt (en tiedä, että onko totta) että kun NL:n kaatumisen aikoihin tuolla oli se vallankaappaus, niin Suomi olisi ollut ensimmäisenä tunnustamassa vallankaappaajien vallan (tai siis sen, että nuo ovat maan viralliset johtajat).

Hieman oudolta tuntuu tuo, että avustuslentoa viivytettiin, tosin tuo Neuvostoliittohan ei tuota onnettomuutta juurikaan tahtonut myöntää.

Varmaan kylmän sodan aikaan haluttiinkin pitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon, ja oltiin enemmän tai vähemmän rähmällään. Onneksi sentään yhteisiä sotaharjoituksia tai yhteisiä kovapanosammuntoja ei järjestetty. Kun puhutaan, että Suomi oli puolueeton, niin kyllähän tuo puolueettomuus oli ehkä jonkinlaista puoli-liittoutumista Neuvostoliiton kanssa. Aika aikaansa kutakin!


----------------------------------------------------------

1 comment:

Anonymous said...

pitaa tarkistaa:)